Pörssiguru, yhtiökokousten salapoliisi, vaikuttaja, optiokriitikko, vastavirtaan kulkija. Tällaisilla nimillä tavallisempien titteleiden toimitusjohtaja, sijoittaja, sijoitusasiantuntija, tietokirjailija, konsultti, pääekonomisti, tutkimusjohtaja lisäksi Kim Lindströmiä on vuosien varrella kutsuttu mediassa. Lindströmin tapauksessa mikään näistä ei ole ylisana. Vuosikymmenien keskeisenä rahoitusalan toimijana hän on ollut useammin oikeassa kuin väärässä. Häneen ja hänen tapaansa toimia luotetaan.

 

Luottamuksen ratkaisevaa merkitystä finanssi- ja rahoitusalalla avaa Lindströmin keskiviikkona 28.8.2013 julkaistu muistelmateos Puoli vuosisataa pörssin sisäpiirissä. Björn Wahlroos sanoi paljon kohua herättäneessä haastattelussaan HS:ssa helmikuussa 2012, että ihmisen perusominaisuus on olla luonteeltaan omaa etuaan ajatteleva. Kim Lindströmin kirja osoittaa, että on olemassa toisenlainenkin tapa toimia ja nähdä ihminen. Lindströmin tapa rakentaa luottamusta ja myös johtaa tuloksiin. Teoksessa on useita esimerkkejä yritysjärjestelyistä ja operaatioista, jotka kaatuvat tai epäonnistuvat ahneuden ja oman edun tavoittelun vuoksi.

 

Omasta ja poikansa Tomin sijoitustoiminnasta Lindström kirjoittaa, että siinä on kyse ennen kaikkea älyllisestä haasteesta, rahan ansaitseminen ei ole itsetarkoitus: “Sijoituksemme ovat tavallaan vedonlyöntejä sen puolesta, että olemme päätelmissämme oikeilla jäljillä. Mikäli analyysimme osoittautuu paikkansapitäväksi, nautinto on ennen kaikkea henkistä laatua.” Lindströmin analyysien ja kannanottojen painoarvoa lisää se, että hän on yksityissijoittajana tyhjästä luonut itselleen taloudellisesti riippumattoman aseman.

 

UUTTA TIETOA JA YKSITYISKOHTIA

Kirjassa on uutta tietoa esimerkiksi KOP–SYP-fuusiosta, Norvestiasta, Aktia–Veritas-järjestelystä ja Lindströmin merkittävästä vaikutuksesta Unitaksen osakeindeksiin. Teos on täynnä yksityiskohtia, jotka eivät aiemmin ole olleet julkisuudessa. Ne avaavat yritysten kulissien takaisia tapahtumia, jotka suurelle yleisölle näyttäytyvät esimerkiksi luottamuspulana, yhteisymmärryksessä toimimisena ja ”En kommentoi” -lausahduksina. Kiinnostavaa on lukea myös Lindströmin kertomusta osakesijoittajan urastaan, sillä sivutuotteena hän tiivistää monen yrityksen tarinaa ja kiteyttää muutamien yritysten nykytilankin.

 

Kirjoitustyössä Kim Lindströmillä oli käytettävissään laaja itse kerätty tausta-aineisto vuosikertomuksineen, esitteineen, asiakirjoineen ja päiväkirjamerkintöineen 1960-luvulta lähtien. Lindströmin kirjoitustyyli on hyvin avoin ja suora. Parhaimmillaan Puoli vuosisataa pörssin sisäpiirissä on kuin jännitysromaani – fiktion sijaan kuitenkin tositapahtumista omakohtaisesti kertova, asiantuntijoiden juridisesti ja kirjoittajan moraalisesti arvioima.

 

Tutustu kirjaan täällä.