Teoksessa käsitellään syvällisesti valtiontukia ja SGEI-palveluja, eli yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, joita ovat esimerkiksi satamat, lentokentät ja posti. Valtiontukiin liittyvät kysymykset siitä, milloin julkisyhteisö voi antaa tukeaan niin, että se soveltuu sisämarkkinoille. Nostona runsaasta oikeuskäytännöstä voidaan mainita esimerkiksi terveydenhuoltosektoria koskevat valtiontukikysymykset ja ns. solidariteettiperiaate. Valtiontukien ilmoitusvelvollisuus komissiolle, valtiontukiin liittyvä täytäntöönpanokielto, kielletyn tuen takaisinperintä ja tuomioistuinkontrolli käsitellään seikkaperäisesti.