Kaikki kirjat

Kirja on tiivis ja ajantasainen tietopaketti satoja pykäliä sisältävästä ulosottokaaresta. 10 vuotta voimassa olleeseen säädökseen on tehty lukuisia muutoksia, ja myös ennakkopäätöksiä ulosottokaaren soveltamisesta on kertynyt runsaasti.

Luotettava, selkeä ja käytännönläheinen teos soveltuu erinomaisesti oppikirja- ja käsikirjakäyttöön sekä kaikille, jotka haluavat saada kokonaiskuvan suomalaisesta ulosottojärjestelmästä.

Vuosittain kahtena niteenä ilmestyvä teos on vakiinnuttanut asemansa luotettavana oikeustapauskommentaarina. Osa II sisältää vuoden toisella puoliskolla annetut ratkaisut asiantuntijoiden perusteellisesti analysoimina. Mistä tapauksessa oli kysymys? Mihin ratkaisu perustui, ja mitä siitä ennakkotapauksena mahdollisesti seuraa?

Kirjasta löydät tapausselosteiden ja asiantuntijoiden kommenttien lisäksi viitteet kuhunkin tapaukseen liittyvästä kirjallisuudesta, esitöistä ja aiemmasta ratkaisukäytännöstä sekä kattava asiahakemiston ja tiedot tapausten sijoittamisesta Suomen Laki -kirjoihin.

Kustakin oikeudenalasta vastaa oma osastovastaavansa. Kaikki osastovastaavat ovat omien oikeudenalojensa tunnustettuja huippunimiä. Teoksen kirjoittajakuntaan kuuluu myös muita asiantuntijoita, jotka osastovastaavat ovat kutsuneet kommentoimaan yksittäisiä tapauksia.

Prosessioikeuden oppikirjassa käsitellään prosessioikeuden koko kenttä ja sen perusperiaatteet ja keskeiset käsitteet selkeästi ja havainnollisesti. Oikeudenkäynnin vaiheet ja todistelu selostetaan riita- ja rikosasioissa. Teoksessa tarkastellaan myös hakemusasioita, turvaamistoimia, välimiesmenettelyä sekä täytäntöönpanon eri muotoja, kuten ulosottoa, konkurssia, velkajärjestelyä ja yrityssaneerausta samoin kuin kansainvälistä prosessioikeutta.
Lukuisat prosessioikeuden uudistukset on otettu huomioon tässä ajantasaisessa teoksessa.
Teos soveltuu erinomaisesti oppikirjaksi sekä ammattikäyttöön silloin, kun prosessioikeudesta tarvitaan tietoa tiiviissä muodossa.

Ne bis in idem innebär i korthet ett förbud mot att behandla samma sak mera än en gång. Förbudet regleras i åtskilliga internationella instrument, däribland Europeiska människorättskonventionen, Europeiska unionens stadga om de grundläggande rättigheterna och Schengenkonventionen. I den nationella straffprocessrätten kommer förbudet även till uttryck genom läran om brottmålsdomars negativa rättskraft (res judicata).

I den finska rättshistorian är det svårt att hitta andra rättsliga fenomen som under en lika kort tid gett upphov till lika mycket diskussion och tolkningssvårigheter. Tolkningen av förbudet har i hög grad varit aktuellt sedan Finland år 2009 fälldes i Europeiska människorättsdomstolen för att ha kränkt människorättskonventionens bestämmelser om ne bis in idem. Trots att frågan om brottmålsdomars rättskraft tidigare behandlats av Finlands högsta domstol vid flera tillfällen, gav denna tolkningspraxis upphov till en rad nya problemställningar. Europadomstolens praxis påvisade nämligen att ne bis in idem inte enbart gäller inom en och samma processart (straffprocessen) utan även kan ha en verkan mellan olika processarter (främst straff- och förvaltningsprocess). Därtill har Europadomstolen i flera avgöranden tagit ställning till frågan om de materiella gränserna för förbudets objekt, dvs. vad som ska avses med ”samma sak”. Också EU-domstolen har under 2000-talet gett ett flertal förhandsavgöranden gällande tolkningen av ne bis in idem, med avseende på både nationella och gränsöverskridande förhållanden. Motsvarande frågeställningar har också varit aktuella i bl.a. Norge och Sverige.

Boken utgör en heltäckande rättsvetenskaplig monografi om den straffprocessuella ne bis in idem-regelns innebörd och tillämpning. I framställningen granskas olika aspekter av ne bis in idem utifrån både de europeiska domstolarnas rättspraxis och finsk rättspraxis.

Vuosittain kahtena niteenä ilmestyvä teos on vakiinnuttanut asemansa luotettavana oikeustapauskommentaarina. Osa II sisältää vuoden toisella puoliskolla annetut ratkaisut asiantuntijoiden perusteellisesti analysoimina. Mistä tapauksessa oli kysymys? Mihin ratkaisu perustui, ja mitä siitä ennakkotapauksena mahdollisesti seuraa?

Kirjasta löydät tapausselosteiden ja asiantuntijoiden kommenttien lisäksi viitteet kuhunkin tapaukseen liittyvästä kirjallisuudesta, esitöistä ja aiemmasta ratkaisukäytännöstä sekä kattava asiahakemiston ja tiedot tapausten sijoittamisesta Suomen Laki -kirjoihin.

Kustakin oikeudenalasta vastaa oma osastovastaavansa. Kaikki osastovastaavat ovat omien oikeudenalojensa tunnustettuja huippunimiä. Teoksen kirjoittajakuntaan kuuluu myös muita asiantuntijoita, jotka osastovastaavat ovat kutsuneet kommentoimaan yksittäisiä tapauksia.

Asianajajaoikeus sisältää keskeiset asianajotoimintaa koskevat säännökset ja ohjeet perusteluineen. Teoksessa käydään läpi asianajajalaki, Suomen Asianajajaliiton säännöt ja hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet kokonaisuudessaan.

Käytännön käsikirjaksikin sopiva, runsaasti oikeustapauksia sisältävä teos on kattava ja ajantasaisin suomenkielinen yleisesitys Euroopan ihmisoikeussopimuksesta.

Kirja käsittelee perusteellisesti ihmisoikeussopimuksen kansainvälistä valvontaa sekä sopimuksessa ja sen lisäpöytäkirjassa turvattuja oikeuksia: muun muassa kidutuksen kieltoa, syrjinnän kieltoa, oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen, oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, uskonnon- ja sananvapautta sekä omaisuudensuojaa. Teoksessa käsitellään kattavasti myös ihmisoikeussopimuksen asemaa Suomen oikeusjärjestyksessä, samoin kuin EU:n perusoikeusjärjestelmää ja sen suhdetta sopimukseen.

Asianajaja Markku Fredman kuvaa väitöskirjassaan rikosasianajajan roolia ja tehtäviä ja niiden muuttumista erityisesti 1980-luvun uudistuksista alkaen. Aiemmin rikosasianajaja keskittyi vain oikeuden istuntoon ja valituskirjelmän laatimiseen. Moderni akkusatorinen rikosprosessi on lisännyt puolustajan tehtäviä. Puolustajan rooli on muuttunut itsenäisemmäksi, ja hänen ammattitaitoonsa kohdistetaan jatkuvasti kasvavia odotuksia.

Rikosprosessin modernisointi edellytti syyttäjälaitoksen, esitutkinnan, julkisen oikeusavun ja asianajon saattamista kuntoon. Asianajaja sai merkittävän roolin esitutkinnassa. Pääkäsittelyssä puolustajan vastuulle on jatkuvasti tullut uusia tehtäviä muun muassa suulliseen todisteluun liittyen. Muutoksenhakuvaiheessa asianajajan edellytetään osoittavan hovioikeudelle, millaisia virheitä käräjäoikeuden tuomiosta tulee korjata. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ovat korostaneet puolustajan roolia itsekriminointisuojan turvaamisessa. Myös syyteneuvottelujärjestelmä rakentuu ammattitaitoisen puolustajan varaan.

Kehityksen lopputuloksena maassamme on kansainvälisen vertailun hyvin kestävä järjestelmä, jonka aktiiviseen kehittämiseen asiantuntijan roolissa myös rikosasianajajien ammattikunnan edellytetään osallistuvan.

Vuosittain kahtena niteenä ilmestyvä teos on vakiinnuttanut asemansa luotettavana oikeustapauskommentaarina. Osa II sisältää vuoden toisella puoliskolla annetut ratkaisut asiantuntijoiden perusteellisesti analysoimina. Mistä tapauksessa oli kysymys? Mihin ratkaisu perustui, ja mitä siitä ennakkotapauksena mahdollisesti seuraa?

Kirjasta löydät tapausselosteiden ja asiantuntijoiden kommenttien lisäksi viitteet kuhunkin tapaukseen liittyvästä kirjallisuudesta, esitöistä ja aiemmasta ratkaisukäytännöstä sekä kattava asiahakemiston ja tiedot tapausten sijoittamisesta Suomen Laki -kirjoihin.

Kustakin oikeudenalasta vastaa oma osastovastaavansa. Kaikki osastovastaavat ovat omien oikeudenalojensa tunnustettuja huippunimiä. Teoksen kirjoittajakuntaan kuuluu myös muita asiantuntijoita, jotka osastovastaavat ovat kutsuneet kommentoimaan yksittäisiä tapauksia.

Teoksessa käsitellään perusteellisesti asianosaisten asemaa ja tehtäviä sekä tuomioistuinten toimintaa rikosasioissa. Tuomioistuinten lisäksi teoksessa tarkastellaan syyttäjälaitosta, esitutkintaa ja pakkokeinoja, rangaistusmääräys- ja rikesakkomenettelyä, asianosaisten oikeusapua, syyttäjän ja asianomistajan syyteoikeutta ja yksityisoikeudellisten vaatimusten esittämistä syyteasian yhteydessä. Huomiota on kiinnitetty myös rikosasioissa lisääntyvään kansainväliseen yhteistyöhön. Tuomioistuinmenettelyn osalta käsitellään rikosasian vireillepanoa ja valmistelua, pääkäsittelyä, asianosaisten poissaoloa, todistelua, oikeudenkäyntikulujen korvaamista, oikeudenkäyntiaineiston tallentamista, tuomiota ja muutoksenhakua.

Teoksessa on otettu huomioon uusin oikeuskäytäntö ja -kirjallisuus sekä useat lainmuutokset, jotka koskevat esimerkiksi esitutkintaa ja pakkokeinoja, rangaistusmääräys- ja rikesakkomenettelyä, syyttäjälaitosta, syyteneuvottelua, tunnustamisoikeudenkäyntiä, todistelua ja muutoksenhakua.