Rikos ja prosessi

Tämä teos on ainoa suomalainen yleisesitys EU-rikosoikeuden keskeisistä toimintatavoista ja vaikutuksista kansalliseen lainsäädäntöömme ja lain soveltamiseen. Kirjassa käsitellään myös EU:n instituutioiden merkitystä EU-rikosoikeuden kannalta sekä tarkastellaan EU-tuomioistuimen rikosoikeudellisesti merkittäviä tapauksia ja kansallisia EU-rikosoikeuteen liittyviä tapauksia. Kirjan avulla voidaan helposti paikantaa Suomen rikoslainsäädännön EU-taustaiset osat.

Teos toimii mainiosti käytännön käsikirjana tällä ajankohtaisella, nopeasti kehittyvällä alueella. Se on välttämätön työkalu kaikille rikosoikeuden kanssa työskenteleville.

Uudistetussa painoksessa on otettu huomioon uudet rikosoikeudelliset direktiivit, niiden kansallinen voimaansaattaminen sekä EU-rikosoikeuden kannalta merkityksellinen EU-tuomioistuimen ja KKO:n oikeuskäytäntö.

Vuosittain kahtena niteenä ilmestyvä teos on vakiinnuttanut asemansa luotettavana oikeustapauskommentaarina. Osa II sisältää vuoden toisella puoliskolla annetut ratkaisut asiantuntijoiden perusteellisesti analysoimina. Mistä tapauksessa oli kysymys? Mihin ratkaisu perustui, ja mitä siitä ennakkotapauksena mahdollisesti seuraa?

Kirjasta löydät tapausselosteiden ja asiantuntijoiden kommenttien lisäksi viitteet kuhunkin tapaukseen liittyvästä kirjallisuudesta, esitöistä ja aiemmasta ratkaisukäytännöstä sekä kattava asiahakemiston ja tiedot tapausten sijoittamisesta Suomen Laki -kirjoihin.

Kustakin oikeudenalasta vastaa oma osastovastaavansa. Kaikki osastovastaavat ovat omien oikeudenalojensa tunnustettuja huippunimiä. Teoksen kirjoittajakuntaan kuuluu myös muita asiantuntijoita, jotka osastovastaavat ovat kutsuneet kommentoimaan yksittäisiä tapauksia.

KKO:n ratkaisut kommentein 2014:I -niteessä on mm. kommentti WinCapita-ratkaisusta (KKO 2014:7).

Teoksessa käsitellään asianomistajan asemaa rikokseen liittyvässä tuomioistuinkäsittelyssä. Esillä olevia aiheita ovat mm. asianomistajan oikeus avustajaan ja oikeus ajaa itsenäisesti syytettä. Samoin selvitetään perusteellisesti syyttäjän velvollisuus ajaa asianomistajan yksityisoikeudellista vaatimusta.

Poliisin salaista tiedonhankintaa koskevat säännökset ovat jatkuvan kiistelyn ja uudelleen määrittelyn kohteena. Teos antaa näkymän tiedonhankinnan säännösten ja niiden toimeenpanon sekä valvonnan kehittymiseen poliisin yleisvaltuuden ajoilta nykypäivän yhä kasvavaan oikeudellistumiseen. Teoksessa käsitellään viimeisimpiä säännöksiä, oikeuskäytäntöä ja mediassa olleita tapauksia. Viekö kehitys kohti amerikkalaista rikosoikeudenkäyntiä ja tutkintatuomari-instituutiota?
Teos soveltuu rikosprosessiviranomaisten, lainvalmistelijoiden, laillisuusvalvojien, asianajajien, oikeustoimittajien ja tiedeyhteisöjen käyttöön.

Vuosittain kahtena niteenä ilmestyvä teos on vakiinnuttanut asemansa luotettavana oikeustapauskommentaarina. Osa I sisältää vuoden ensimmäisellä puoliskolla annetut ratkaisut asiantuntijoiden perusteellisesti analysoimina. Mistä tapauksessa oli kysymys? Mihin ratkaisu perustui, ja mitä siitä ennakkotapauksena mahdollisesti seuraa?

Kirjasta löydät tapausselosteiden ja asiantuntijoiden kommenttien lisäksi viitteet kuhunkin tapaukseen liittyvästä kirjallisuudesta, esitöistä ja aiemmasta ratkaisukäytännöstä sekä kattava asiahakemiston ja tiedot tapausten sijoittamisesta Suomen Laki -kirjoihin.

Kustakin oikeudenalasta vastaa oma osastovastaavansa. Kaikki osastovastaavat ovat oikeustieteen tohtoreita, omien oikeudenalojensa tunnustettuja huippunimiä. Teoksen kirjoittajakuntaan kuuluu myös muita asiantuntijoita, jotka osastovastaavat ovat kutsuneet kommentoimaan yksittäisiä tapauksia.

Vuosittain kahtena niteenä ilmestyvä teos on vakiinnuttanut asemansa luotettavana oikeustapauskommentaarina. Osa I sisältää vuoden ensimmäisellä puoliskolla annetut ratkaisut asiantuntijoiden perusteellisesti analysoimina. Mistä tapauksessa oli kysymys? Mihin ratkaisu perustui, ja mitä siitä ennakkotapauksena mahdollisesti seuraa?

Kirjasta löydät tapausselosteiden ja asiantuntijoiden kommenttien lisäksi viitteet kuhunkin tapaukseen liittyvästä kirjallisuudesta, esitöistä ja aiemmasta ratkaisukäytännöstä sekä kattava asiahakemiston ja tiedot tapausten sijoittamisesta Suomen Laki -kirjoihin.

Kustakin oikeudenalasta vastaa oma osastovastaavansa. Kaikki osastovastaavat ovat oikeustieteen tohtoreita, omien oikeudenalojensa tunnustettuja huippunimiä. Teoksen kirjoittajakuntaan kuuluu myös muita asiantuntijoita, jotka osastovastaavat ovat kutsuneet kommentoimaan yksittäisiä tapauksia.

Rikosjuttuja hoitaville lakimiehille tarkoitettu juridinen mutta käytännönläheinen ja kattava esitys asianajajan tehtävistä ja roolista rikosprosessin alusta lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanoon. Kirja keskittyy asianajajan päätyöhön: juttujen hoitamiseen. Pääpaino on jutun hoitamista koskevissa oikeussäännöissä. Esillä ovat myös rikosasianajajan yhteiskunnallinen rooli ja ihmisoikeusvelvoitteiden asianajajille asettamat vaatimukset sekä julkista oikeusapua ja puolustusta koskevat säädökset.
Mukana myös:
* kuinka laadin hyvän valituskirjelmän tai korvausvaatimukset?
* luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia koskevat uudet lait
* hyvä asianajotapa
* EU:n uudet rikosprosessia koskevat direktiivit
* asianajajan ilmaisunvapaus ja tiedonsaantioikeudet
* oikeudenkäyntiavustajien valvonta
* itsekriminointisuoja
* hyödyntämiskiellot ja "ainoan ja ratkaisevan näytön" ongelmat
* alaikäisen edunvalvonta rikosprosessissa
* rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen
* vangin siirto, karkottaminen, armahdus.

Vuosittain kahtena niteenä ilmestyvä teos on 15 ilmestymisvuotensa aikana vakiinnuttanut asemansa luotettavana oikeustapauskommentaarina. Osa I sisältää vuoden ensimmäisellä puoliskolla annetut ratkaisut asiantuntijoiden perusteellisesti analysoimina. Loppuvuonna annettavat ratkaisut sisältyvät osaan II. Mistä tapauksessa oli kysymys? Mihin ratkaisu perustui, ja mitä siitä ennakkotapauksena mahdollisesti seuraa?

Kirjassa on asiantuntijoiden kommenttien lisäksi ratkaisujen tapausselosteet sekä lista tapauksiin liittyvästä kirjallisuudesta, esitöistä ja aiemmasta ratkaisukäytännöstä. Lisäksi kattava asiahakemisto ja tiedot tapausten sijoittamisesta Suomen laki -kirjoihin.

Kustakin oikeudenalasta vastaa oma osastovastaavansa. Kaikki osastovastaavat ovat oikeustieteen tohtoreita, omien oikeudenalojensa tunnustettuja huippunimiä. Teoksen kirjoittajakuntaan kuuluu myös muita asiantuntijoita, jotka osastovastaavat ovat kutsuneet kommentoimaan yksittäisiä tapauksia.

Erilaiset vaihtoehtoiset konfliktinratkaisutavat, kuten sovittelu, ovat lisääntyneet länsimaissa viimeisten vuosikymmenien aikana. Kirja kertoo perusteet ja taustat tuomioistuinsovittelusta, jossa siviilioikeudenkäynti käräjäoikeudessa keskeytetään ja asia siirtyy sovitteluun käsiteltäväksi sovittelutuomarin johdolla.

Tuomioistuinsovittelu otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2006, ja tuomioistuinsovittelulaki uudistettiin kokonaan 2011. Sovittelun käyttö onkin lisääntynyt, kun asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen sovittelukokeilu käynnistettiin, ja tällä hetkellä sovitteluita tehdään noin 500 kappaletta vuodessa. Asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen sovittelukokeilu laajenee syksyllä 2012 neljästä käräjäoikeudesta yhteentoista, ja järjestelmä on tarkoitus valtakunnallistaa. Myös muissa siviiliasioissa sovittelun käyttö on lisääntynyt. Joissain käräjäoikeuksissa jopa 20 prosenttia asioista menee sovitteluun.

Teos on yksityiskohtainen yleisesitys konkurssitakaisinsaannin edellytyksistä. Siinä tarkastellaan niin maksun, kuittauksen, vakuuden ja lahjan peräyttämistä koskevia erityissäännöksiä kuin oikeustoimen tyypistä riippumatonta yleistä takaisinsaantisäännöstä. Nämä takaisinsaantiperusteet ovat käytettävissä myös saneerauksessa, yksityishenkilön velkajärjestelyssä ja ulosmittausmenettelyssä.

Teoksen uudessa painoksessa on huomioitu viime vuosien koti- ja pohjoismainen oikeuskehitys sekä tarkasteltu takaisinsaantiperusteita entistä kattavammin.

Tyypillisiä asiantuntijatodistelua kaipaavia kysymyksiä ovat esimerkiksi syytetyn mielentilan tutkiminen, lääkärin käyttäminen apuna kuolemansyyn tutkinnassa tai vaikkapa insinööritieteiden edustajan avulla tapahtuva syy-yhteyksien selvittely vahingonkorvausoikeudenkäynnissä. Kirjassa aihetta tarkastellaan ensin ilman välitöntä kytkentää vireillä olevaan oikeudenkäyntiin, minkä jälkeen keskitytään asiantuntijatodisteluun liittyviin käytännön tuomioistuintyöskentelyssä ilmeneviin ongelmiin.

Uudistetussa ja ajantasaistetussa teoksessa tarkastelun kohteina ovat muun muassa riita- ja rikosasioiden asianosaiset, asianosaisten oikeus oikeusapuun sekä heidän edustajansa ja avustajansa, siviiliprosessuaaliset turvaamistoimet, esitutkinta ja pakkokeinot rikosasioissa, riita- ja rikosasioiden vireillepano ja valmistelu, juttujen yhdistäminen ja erottaminen, käsittely hakemusasioissa, prosessinedellytykset ja tiedoksianto. Lainmuutosten ja uusien menettelymuotojen lisäksi on huomioitu uusin oikeuskäytäntö ja kirjallisuus.

Esitutkintaa ja pakkokeinoja sääntelevä lainsäädäntö muuttuu. Teos antaa uuden lainsäädännön mukaisen, ajantasaisen ja kattavan yleiskuvan rikosten torjunnassa ja esitutkinnassa käytettävistä pakkokeinoista.

Teoksessa käsitellään rikosten torjunnassa ja esitutkinnassa käytettävät pakkokeinot. Kirja on tarkoitettu oikeustieteelliseen opetukseen ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa, mutta se soveltuu hyvin myös poliisien, syyttäjien, asianajajien ja tuomareiden päivittäiseen työkäyttöön. Teoksesta jokainen kansalainen saa kätevästi tietoa poliisin toimivaltuuksista ja omasta oikeusturvastaan rikostorjunnassa ja rikosten esitutkinnassa.

Kirjoittajat ovat perehtyneet aiheeseen koulutuksensa, tutkimuksensa, opetuksensa ja myös käytännön kokemuksen kautta. Tolvanen on toiminut ennen yliopistouraa pitkän aikaa syyttäjänä, ja Kukkosella on pitkä kokemus poliisin ja poliisipäällystön tehtävistä. Tolvanen on ollut esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädäntöä valmistelleen työryhmän pysyvänä asiantuntijana ja asiantuntijana Eduskunnan valiokunnissa.

Tuomion asianmukainen perusteleminen on keskeinen osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja tuomioistuintoiminnan laatua. Kirjassa pohditaan, mihin tuomioiden perustelemisella pyritään, mitä sillä voidaan saavuttaa ja miten perustelemisen tavoitteet tehokkaimmin voidaan toteuttaa. Hyvien perustelujen yleisten ominaisuuksien ohella kirjassa tarkastellaan tuomion sisältöä ja rakennetta sekä näyttö- ja oikeuskysymysten perustelemisen erityiskysymyksiä.

Tuomion perusteleminen on ensimmäinen Suomessa ilmestynyt laaja sekä näyttöperusteluja että oikeudellisia perusteluja käsittelevä teos. Virolainen ja Martikainen ovat tutkineet aihepiiriä jo vuosia. Virolainen on kirjoittanut aiheesta artikkelin jo vuonna 1986 ja Martikainen on tehnyt lisensiaatintutkimuksensa vuonna 1999. He ovat tutkineet aihetta myös Suomen Akatemian rahoituksella tutkimusprojektissa ”Tuomion perusteleminen” Virolainen projektin johtajana ja Martikainen sen varoilla palkattuna tutkijana. Kirjoittajaparin työskentelyn tuloksena on aiemmin ilmestynyt perustelemisen keskeisiä teoreettisia kysymyksiä käsitellyt teos Pro & contra (Talentum 2003), josta emeritusprofessori Aulis Aarnio totesi arvostelussaan (Aamulehti 12.11.2003) muun ohella seuraavaa: ”Virolainen ja Martikainen nousevat teoksellaan paljon parjatun juridisen kirjoittamisen aatelisluokkaan. Asioista kiinnostuneen maallikonkaan ei ole järin työlästä seurata tekijöiden ajatuksenkehittelyä.”

Suomen hovioikeusmenettely muuttui perusteellisesti vuoden 2011 alusta. Hovioikeusmenettely on kattava ja ajantasainen yleisesitys uudistuvasta muutoksenhausta käräjäoikeudesta hovioikeuteen ja menettelystä hovioikeudessa. Teoksessa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti uudistuvaa hovioikeusmenettelyä sekä asianosaisten muuttunutta asemaa ja tehtäviä muutoksenhaussa.

Kirjan toisessa, uudistetussa painoksessa on muuttuneen lainsäädännön lisäksi otettu huomioon edellisen painoksen (1998) jälkeinen oikeuskäytäntö ja kirjallisuus. Erityistä huomiota kiinnitetään viimeisimmän lainuudistuksen vaikutuksiin asianosaisten muutoksenhakuoikeuteen ja oikeusasemaan sekä asian käsittelyyn hovioikeudessa.

Hakemusasiat koskevat muun muassa avioeroa, lapsen huoltoa ja edunvalvontaa. Niitä käsitellään vuosittain käräjäoikeuksissa kymmeniä tuhansia. Hakemuslainkäyttö onkin prosessilaji, joka liittyy läheisesti kansalaisten arkielämään. Sen tutkimus on kuitenkin ollut varsin vähäistä. Nyt tämä puute korjaantuu, kun OTT Tuula Linnan selkeä ja perusteellinen teos Hakemuslainkäyttö julkaistaan.

Kirjassa esitellään kattavasti oikeudenkäymiskaaren 8 luvun hakemuslainkäyttöä koskevat säännökset sekä ne muiden lukujen säännökset, jotka liittyvät hakemusasioihin. Näihin kuuluvat muun muassa uudet, syyskuun alussa 2009 voimaan tulleet oikeuspaikkasäännökset. Lisäksi teoksessa käsitellään laajasti aineellista lainsäädäntöä, kuten avioliittolain, perintökaaren, lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lainsäädännön ja holhoustoimilain säännöksiä.

Prosessioikeuden perusteet on tiivis yleisesitys suomalaisesta prosessioikeudesta. Siinä edetään prosessioikeuden yleisiä oppeja koskevista perusteista oikeudenkäyntimenettelyn yksityiskohtaisempaan tarkasteluun.

Teoksen ensimmäinen pääjakso koostuu kokonaisuudessaan prosessioikeuden keskeisistä lähtökohdista. Toisen pääjakson ensimmäisessä luvussa otetaan siinäkin esille tiettyjä perustekijöitä, joiden varaan oikeudenkäynnit sekä siviili- että rikosprosessissa rakennetaan. Tämän jälkeen seuraa yleispiirteinen kuvaus alioikeusmenettelystä kummassakin prosessilajissa. Rikosprosessin puolella tarkastelu ulotetaan myös oikeudenkäyntiä edeltäviin vaiheisiin eli esitutkintaan ja syyteharkintaan.

Lainsäädännöllisesti teos perustuu vuoden 2009 huhtikuun loppuun mennessä vahvistettuihin lakeihin.

OTT Mikko Vuorenpää toimii prosessioikeuteen erikoistuneena tutkijana Turun yliopistossa. Lisäksi hän on muun muassa työskennellyt lainvalmistelutehtävissä oikeusministeriössä.

Maamme siviilioikeudellista lainkäyttöä koskevan yleisteoksen ensimmäisessä osassa käsitellään siviiliprosessioikeuden peruskäsitteitä, siviiliprosessin asemaa lainkäytön järjestelmässä, yleisiä menettelyperiaatteita, tuomioistuinlaitosta, tuomioistuinten kansallista ja kansainvälistä toimivaltaa yksityisoikeudellisissa asioissa, siviilioikeudenkäynnin asianosaisia ja asianosaisten edustamista tuomioistuimessa, asianajolaitosta, siviilioikeudellista kannetta ja kanteiden yhdistämistä eli kumulaatiota.

Teoksessa on otettu huomioon aihepiiriä koskeva uusi lainsäädäntö, mm. vuoden 1993 alioikeusuudistus sekä tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa koskeva Luganon yleissopimus, johon Suomi liittyi samana vuonna. Lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä on seurattu huhtikuun loppuun 1995. Teos on tarkoitettu sekä yliopistolliseksi oppikirjaksi että perusteokseksi niille, jotka joutuvat käytännössä siviilioikeudenkäyntien kanssa tekemisiin. Yksityiskohtainen asiahakemisto ja oikeustapaushakemisto helpottavat teoksen käyttöä.