Ympäristövahinkojen jälkikäteinen korvaaminen vahingonkärsijöille on tullut sääntelyn piiriin sen vuoksi, että monet, etenkin teolliseen toimintaan ja liikenteeseen liittyvät haittavaikutukset ovat piileviä ja hitaasti eteneviä, usein ne myös ovat peräisin erilaisista lähteistä. Sääntelyn eräänä tarkoituksena on keventää vahingonkärsijän näyttövelvollisuutta ja järjestää korvausvelvollisuuden jakautuminen eri aiheuttajien kesken.
Teoksessa esitellään yksityiskohtaisesti ympäristövahinkolain järjestelmä, keskeiset ongelmatilanteet ja soveltamiskäytäntö.
Kirja antaa kokonaiskuvan kansainvälisestä ja kansallisesta ilmasto-oikeudellisesta järjestelmästä. Kansainvälisen ilmasto-oikeuden rakennetta ja sopimusjärjestelmän prosesseja esitellään ja kuvataan lukijaystävällisessä muodossa. Näin lukijan on helpompi muodostaa kuva siitä kehikosta, jossa EU:n ja Suomen kansallinen ilmasto- ja energiapolitiikka toimii. Kansainväliset markkinamekanismit – päästökauppa, puhtaan kehityksen mekanismi (CDM) ja yhteistoteutus (JI) – tehdään lukijalle tutuksi käytännönläheisestä näkökulmasta. Kirjassa käsitellään monipuolisesti EU:n päästökauppasääntelyä ja järjestelmän toimintaa sekä päästökauppajärjestelmän ulkopuolisia velvoitteita ja ohjauskeinoja.
Teos sisältää nykyaikaisen ympäristöoikeuden ja sen keskeisten periaatteiden esittelyn sekä johdatuksen ydinaloihin. Ympäristöoikeuden ylikansallisen luonteen vuoksi teoksessa esitellään myös sekä kansainvälistä ympäristöoikeutta että Euroopan yhteisön ympäristösääntelyn perusteita.
Sisällöllisesti ympäristöoikeus muodostuu varsin itsenäisistä osa-alueista, joista keskeisimpiä ovat elinympäristön ja luonnon suojelua, ympäristövaikutusten hallintaa, viranomaispäätöksentekoa samoin kuin rakentamista ja luonnonvarojen käyttöä koskevat alueet. Ympäristölupajärjestelmä on täysin uudistunut ja parastaikaa sekä vesienkäyttöä että kaivostoimintaa koskevat uudistukset ovat vireillä.